Tänään vietin varsin mielenkiintoisen päivän syömisiä ja syömisen jälkeisiä olotiloja seuraamalla. Mitenkään tietoisesti en tätä tehnyt vaan vasta nyt loppuillasta tajusin, miksi vointi on tänään ollut sellainen kuin oli. Syyllistävän sormen kohdistan nyt lähinnä viljan gluteeniin, tuohon koko kehon tulehduttajaan.
Mitään vähähiilarista päivää en missään nimessä ole viettänyt tänään, päinvastoin. Aamuni alkoi muutamalla (6) palalla tummaa suklaata ja lasillisella täysmaitoa. Puolen tunnin päästä löysin itseni jälleen jääkaapilta, josta vihdoin tajusin ottaa aina niin ihanan purkin kermarahkaa. Vasta sen syömisen jälkeen nälkä hellitti ja saatoin jatkaa päivääni muilla askareilla.
Iltapäivällä sain houkuteltua avokkini pyörälenkille sillä ehdolla, että matkan varrella kävisimme tankkaamassa evästä grillin kautta. Ensin tarkoituksenani oli ottaa kebabia salaatilla, mutta paikan päällä jouduin toteamaan, ettei himoitsemaani herkkua löytynytkään heidän listoiltaan. Sen seurauksena otin kerroskokoisen pippuripihvihampurilaisen kaikilla mausteilla ja 0,5 litran maidon. No, hyvää oli. :)
Päästyämme kotiin vointi lähti huononemaan, äkkiä. Noin tunti ruokailun jälkeen minun oli pakko kaivautua punkan pohjalle nukkumaan, en yksinkertaisesti pysynyt hereillä vaikka kuinka yritin. Kahden tunnin päästä herättyäni olo oli kuin krapulassa konsanaan, päätä juili ja muutenkin heikotti. Sillä hetkellä ihmettelin, mistä on kyse. Kiskaisin muutaman kupillisen kahvia naamaan ja siirryin katsomaan Castlea parin jakson ajaksi.
Pikkuhiljaa (muutamassa tunnissa) vointi koheni sen verran, että saatoin miettiä iltapalan laittamista. Päätin ottaa kokeiluun aiemmin viikolla ostamani gluteenittoman jauhosekoituksen (Pirkka) ja valmistaa pellillisen pannukakkua. Alkuperäisen reseptin mukaan sokeria olisi pitänyt laittaa 1,5 dl, mutta laitoin itse vajaan desin. Se riitti meille, sokeriin tottumattomille vallan mainiosti. :) Hiilareita gluteenittomissa jauhoissa on yhtä paljon kuin perinteisessä vehnäjauhossa, joten miksikään karppievääksi en valmistamaani pannaria lähtisi kutsumaan. Varsinkaan kun vedimme avokin kanssa muutamaa palaa lukuunottamatta koko pellillisen parin tunnin aikana :D
Here comes the interesting part. Siinä, missä pippurihampurilainen laittoi minut tuskailemaan ähkyssä, pakotti nukkumaan parin tunnin päiväunet ja muistutti itsestään tunteja jatkuneella pääkivulla, gluteeniton pannukakku ei oireillut millään lailla. Ei kerta kaikkiaan mitenkään. Äkkiseltään laskettuna hiilarit ovat olleet molemmissa aterioissa suunnillen samat, joten se ei selitä päivän vointiani.
Pakko se on jo uskoa, gluteeni ei sovi minulle. Korostan vielä, puhun siis omista henkilökohtaisista kokemuksistani. Mitään yleistyksiä en lähde tämänpäiväisestä vetämään. Joillekin viljat eivät ole ongelma, minulle ovat. Mikäli oireilet gluteenia sisältävän ruoan syönnin jälkeen samoin kuin minä, suosittelen kokeilemaan gluteenitonta ruokavaliota parin viikon ajan ja katsomaan, paraneeko vointisi ihan vain syömällä niin kuin kroppasi vaatii. :)
Gluteenittoman vähäsokerisemman pannarin esittelen huomenna, mikäli saan yhden palan säilytettyä kuvaamista varten. Oli meinaan aika herkkua :)
Toivon että muutkin pikkuhiljaa havahtuisivat gluteenin haitallisuuteen. Olen huomannut että itselläni 100% luomuruisleipä (joka on siis todella pelkkää ruista eikä yhtään vehnää joukossa) ei aiheuta pahemmin oireita. Pienikin määrä vehnää taas saa oman vatsan turpoamaan ja kipuilemaan. Keliakialiitto suosittelee luomukauraa, itse kun en leipää nykyään syö niin en ole kokeillut, mutta kaurapasta voisi olla mielenkiintoinen kokemus jos onnistun sitä jostain löytämään.
VastaaPoista