Help me, poden parhaillaan yhtä elämäni pahimmista mieluilukohtauksista. En tykkää yhtään.
Ajatuksissani pyörii koko ajan... hillomunkki.
Rapeaa sokeria päällä, kardemumman tuoksuista pehmeää vehnäpullaa ja hillosydän. Tunne siitä, kun sokeri tarttuu kiinni huuliin ja jää kutittamaan suupieliä niin, etten voi olla lopulta nuolaisematta. :)
Kaikki se gluteeni, lisäaineet ja valkoinen sokeri. Ihan sama, himoitsen silti hillomunkkiani yli kaiken.
Onneksi kermarahka ja reilu kasa pähkinöitä on vielä nauttimatta. Kokeilen lisätä dieettiin kuulumattomia marjoja rahkan sekaan ja nautin kardemummalla sekä stevialla makeutetusta kermakahvista. Ehkä se lievittää pahinta tuskaa.
Ei, sekään ei pelasta minua hillomunkin himolta.
Itse nykyään lähes aina kauppaan mennessä jään tuijottamaan munkkeja ja donitseja ihan harrastusmielessä. Kai se on joku meditoinnin tapainen hetki, kun ensin mielessäni maiskuttelen kyseisten herkkujen makua, sen jälkeen mietin kuinka sekaisin vatsani menisi kun olisin tuollaisen gluteenipullan tunkenut sisuksiini. Uh huh. Sitten voikin jo hyvillä mielin siirtyä pois herkkuhyllyltä :D
VastaaPoistaYritin eilen erittäin ankarasti miettiä, kuinka huono olo hillomunkista seuraisi, ei auttanut. Himoitsin sitä silti. :D Onneksi kykenin hillitsemään hillomunkki-himoni ja tänään saan nauttia hyvästä voinnista! :) Jonain kauniina päivänä, hyvällä tuulella ollessani, aion gluteenipullani silti nauttia, ihan mielenrauhan saamiseksi. Tiedän, ettei karppaus kaadu minun kohdallani yhteen pullaan tai pasta-annokseen, vaikkei vatsa siitä suuremmin välitäkään. Aina seuraavana päivänä voi palata takaisin normaaliin ruokavalioon, jossa hyvä olo on taattu. :)
Poista