Hillomunkki jäi kuin jäikin haaveeksi. Maltoin mieleni, enkä sortunut hetken (mietin hillomunkkia 4 tuntia!) mielijohteesta. Tiukkaa kyllä teki, pirun tiukkaa. Kai tämä on joku kriittinen vaihe, jonka jälkeen mieluilut on helpompi hallita. Toivossa on hyvä elää :)
Millä sitten voitin kuningas hillomunkin? Pistaasipähkinöillä ja kermarahkalla, jonka maustoin vanilja-aromilla ja pienellä makeutuksella. Eli dieetin mukainen syöminen onnistui kuin onnistuikin. Jes!
Seuraavan mieluilukohtauksen tullessa aion muistaa, kuinka tänään pystyin vastustamaan hillomunkin kutsuhuudon ja syömään niin kuin itselleni on parhaaksi. Järki vs tunne, 1-0.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti