keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Hyvää kiinankaalista

Tänään muuten niin mauton kiinankaali pääsi aivan uusiin ulottuvuuksiin jauhelihakastikkeen lisukkeena. Avokki harvoin kehuu ateriasta juuri salaattia, mutta nyt pääsin todistamaan sitäkin hetkeä. Kaikista hauskinta on se, ettei salaatti koostunut muusta kuin kiinankaalista ja kastikkeesta, jonka valmistin erittäin summanmutikassa (mikäsana..) :D Salaatin maun voimakkuutta voi helposti säätää muuttamalla kiinankaalin määrää. Itse tykkäsimme erittäin valkosipulisesta versiosta, mikä antoi reilusti potkua aterialle ja toimi perinteisen tomaattipohjaisen jauhelihakastikkeen (jota normaalisti spagetin kanssa nautitaan) kanssa enemmän kuin hyvin. Pakko sanoa, ettei spagettia tehnyt mieli lainkaan. :)

P.S. Lidlin herkkusienisalaatti <3


Hyvää kiinankaalista kahdelle

kiinankaalia muutama reilu kourallinen
1 valkosipulin kynsi
1 tl juoksevaa hunajaa
reilu loraus oliiviöljyä
yrttisuolaa

Murskaa valkosipulin kynsi, lisää joukkoon hunaja, öljy ja suola. Sekoita hyvin.
Suikaloi hyvin huuhdeltu kiinankaali, sekoita kastikkeen kanssa. Nauti vaikka heti!

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kuntokuurin aloitusmitat

Mittailin itsestäni heti projektin alkuun mitat, joihin jatkossa verrata. Aikaahan on se kuusi viikkoa, jolloin mekon olisi syytä mahtua päälle (menee se nytkin päälle, mutta vatsan ja peppu-reisiosaston kohdalta on niin napakka, että asu on kaikkea muuta kuin mukava...)

Näistä lähdetään:

Paino: 1.7.2014 70.7 kg 

BMI 24,7 (nipin napin normaalin rajoissa)

Rinta 94
Vyötärö 78
Napa/jenkkikset 92 (tästä kohti mitat siksi, että mekko vaatii kyseisen seudun kaposemmaksi)
Lantio 102
Reisi 62
Pohje 38

Kuten lukemista näkyy, hieman tuhdimpi kesäkissa täällä tällä hetkellä kirjoittelee, mutta suunta on jo parissa päivässä muuttunut parempaan. Nesteet ovat lähteneet kiertoon ja karppiruoan ansiosta nälän tunne ja sitä kautta erilaiset mieliteot ovat jo lähes kadonneet, jes! Yksi inhottava, mutta ohimenevä tunne meinaa silti vaivata: kuumotus. Tunne on varsin yleinen ruokavalion muutoksessa (ts. hiilihydraattien äkillisessä vähentämisessä), mutta kropan tottuessa rasvapolttoisuuteen, tilanne tasoittuu nopeasti. Tällä hetkellä kun lämpötilat paukkuvat +20 täällä pohjoisempanakin, tuntuu kuumotus tuplasti pahemmalta, kun sama lämmin löyhkä on pihallakin, etkä pääse sitä minnekään karkuun.. Kylmä suihku helpottaisi, mutta sekin vain hetken... Kaikkea sitä pitääkin potea! :D

Projektin ensimmäiset pari päivää ovat kuluneet suunnilleen seuraavalla ruokavaliolla:

Aamupala: kaksi voissa paistettua kananmunaa, vihreä tee, 1 rkl MCT-öljyä
Lounas: 120 g broileria + tomaatti-kurkku-salaatticombo chilimajoneesilla ja oreganolla
Päivällinen: tomaattista jauhelihakastiketta, kiinankaalia, herkkusienisalaattia ja majoneesia
Iltapala: 250 g rahkaa (Lidlin rasvaisempi) tai 200 g raejuustoa (rasvaa 4%)

+päivän aikana pari kuppia kaakaota (tummaa, makeuttamatonta kaakaota), joissa loraus täysmaitoa

Lisäksi paljon vettä, omegat ja B-vitamiinivalmiste B-active

Päivällinen tänään: 200 g broileria, herkkusienisalaattia, kiinankaalia ja sipulimajoa, nam :)


Ruokaa on ollut riittävästi ja energiatasot ruokavaliomuutoksesta ovat säilyneet ennallaan. Kaikki tuntuu siis toimivan. Jatkan samaan malliin sen aikaa kun hyvälle tuntuu, ja tällä hetkellä olo on enemmän kuin mainio! :)

Liikkuakin olen jaksanut. Eilen aloitin päiväni astetta hauskemmalla tavalla, katsopa tämä! Fiilis oli kertakaikkiaan mahtava, heti aamusta olin pirteä kuin peipponen ja mieli oli kaikin puolin virkeä. Kiitokset ohjaaja Linda Edlerille ja hänen hassun hauskalle energisyydelleen. Tätä lisää!

Näihin kuulumisiin päätän tältä illalta, olkaa tekin reippaita, pus!

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kuntokuuri tavoitemekkoon starts NOW!

Hip hei, minä täällä!

Liian pitkän tauon jälkeen päätin rikkoa radiohiljaisuuden ja ilmoittaa kaikille, erityisesti teille, jotka minua olette tauon aikana kaivanneet, olen takaisin kuvioissa! Hyvinvoinnin tavoittelu terveellisen ruokavalion avulla jatkukoon. Talvi ja kevät terveellisen elämän ja ruokailujen puolesta meni niin ja näin, suht ok kuitenkin. Jokunen lisäkilo on tullut kerrytettyä runkoon, mutta ne nitistetään heinäkuun aikana, nimittäin...

...operaatio kuntokuuri alkaa huomenna! Huomisesta lähtien seuraavat 6 viikkoa vietetään terveellisten elämäntapojen merkeissä hyvää, ravitsevaa ruokaa nauttien sekä hitosti hikoillen! :)

Palkintona haasteessa on, mikäs muukaan kuin kauniisti päälle istuva tavoitemekko! (aloituskuvakin mahdollisesti tulossa, jahka uskallan sen tänne julkaista...) Kyseinen rock-henkinen nahkainen, olkaimeton mekko on jäänyt kaapin pohjalle lojumaan käyttämättömänä, koska ikinä kroppa ei ole ollut niin timmi, kuin mekko vaatisi. Tähän tulee kuitenkin muutos. Elokuun puolessa välissä mekkohan istuu päälle kuin nakutettu, perkules, sen lupaan! ;)

Mitä siis on luvassa: Seuraavan kuuden viikon ajan ruokasuunnitelmia, tilannepäivityksiä projektin etenemisestä, ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa, terveellisiä herkkuja resepteineen, rentoa meininkiä ja iloista kesämieltä. Operaatio kaunis kroppa tavoitemekossa 15.8.2014 alkakoon...

...tervetuloa mukaan!

maanantai 3. helmikuuta 2014

A:n tarina

Rakas lähisukulaiseni menehtyi loppusyksystä vuosien taistelun jälkeen suolistosyöpään. Julkaisen kertomuksen hänen taistelustaan osittain siksi, että kyseinen ihminen ja hänen läpikäymänsä kamppailu syöpää vastaan on ollut yksi innoittaja Karppikissan kotona-blogille. Ruokavalion merkitystä terveydelle ei pitäisi missään nimessä väheksyä. En suosittele kirjoitusta herkimmille.

Noin seitsemän vuotta sitten reiluun ikään varttuneen lähisukulaiseni A:n terveys alkoi oireilla: pahoinvointia, vatsakipuja, ongelmia suolen toiminnassa. Aikansa hän kärvisteli oireidensa kanssa kotonaan, hiljaa, kunnes ei enää pystynyt.

Monen päivän 40 asteen kuume pakotti hänet viimein sairaalaan, jolloin alkoi selvitä että kaikki ei todellakaan ollut kunnossa.

Pian syy kuukausien oireiluun selvisi - paksusuolen syöpä.

Tilanne oli meille jokaiselle shokki. Kuinka nyt tästä eteenpäin?

Diagnoosista alkoi hurja ruletti. Koska kasvain ei ollut luonteeltaan kovin aggressiivinen (mikäli oikein muistan, luokitus 3), eikä se ollut levittänyt etäpesäkkeitä muualle kehoon, huokaisimme hieman helpotuksesta. Tilanne ei ollut pahin mahdollinen, mutta varsinaiset koettelemukset olivat silti edessä. Suurin osa kasvaimesta ja samalla sairas osa paksusuolesta poistettiin leikkauksesta, jonka jälkeen jäljelle jäänyt osa (jota ei kasvaimen hankalan sijainnin takia saatu kokonaan pois) pyrittiin hoitamaan sädehoidolla ja sytostaateilla. Samalla A:lle laitettiin avanne, jonka oli tarkoitus olla vain väliaikainen ratkaisu.

Usean kuukauden syöpähoitojakson jälkeen A sai vihdoin hyviä uutisia. Syöpä näyttäisi olevan poissa. Sen sijaan yleiskunto oli romahtanut rankkojen hoitojen myötä. Nyt kun syöpä oli taltutettu, jäljellä oli toipuminen syöpähoidoista. Valitettavasti tämä oli vasta alkua.

Kului parisen vuotta. A totutteli elämään avannepotilaana ja syöpätoipilaana. Yleiskunto kohosi vähitellen, mieli virkistyi ja jalatkin alkoivat kantaa hieman pidemmälle. Ainoa ongelma A:lla oli noudattaa avannepotilaan ruokavaliota. Sitä, millainen avannepotilaan ruokavalion tulisi olla, en lähde tässä selvittämään. Tilanne kuitenkin oli se, ettei A syönyt niin kuin piti, jonka seurauksena avanteen kanssa oli ongelmia (ummetus ja lukuisat suoliston tyrät). Siinä vaiheessa syöpä oli painunut ajatuksista taka-alalle. Valitettavasti onni oli vain väliaikaista.

Jossain vaiheessa A alkoi saamaan samankaltaisia oireita kuin diagnoosia edeltäneenä vuonna. Suoli ei toiminut normaalisti, eikä myöskään vetänyt ruokaa. Suurin osa syödystä ruoasta tuli samaa reittiä ylöskin. A pelkäsi pahinta, me muut myös. Pian pelko osoittautui todeksi, syöpä oli kuin olikin uusinut. Alkoi jälleen uusi jakso syöpähoidoissa, sen mukanaan tuoma yleiskunnon heikkeneminen. Syöpähoitojen edetessä kävi selväksi, että tämä syöpä olisi huomattavasti ensimmäistä hankalampi tapaus hoitaa. Tällä kertaa kasvain oli uusinut sellaiseen kohtaan, ettei sitä voitu leikata. Lääkärit päätyivät sytostaattihoitoihin ja toivoivat parasta.

Sytostaatit tehosivat pienissä määrin kasvaimeen, joka vähitellen alkoi kuin alkoikin kutistua. Ikävinä sivuoireena A:n yleiskunto heikkeni niin dramaattisesti, että syöpähoidot olivat vaarassa keskeytyä. Hemoglobiiniarvot romahtivat ja sydänkin oli kovilla. Lopulta tilanne oli siinä pisteessä, että sytostaattihoidot lopetettiin liiaksi heikentyneen yleiskunnon takia. Riskinä oli, että A menehtyisi sytostaattihoitoihin, mikäli hoitojaksoa vielä jatkettaisiin. Koska syöpä ei tälläkään kertaa ollut aggressiivinen (kasvain suurentui erittäin hitaasti, eikä levittänyt etäpesäkkeitä), hoidot lopetettiin A:n yleiskunnon paranemisen toivossa. Pian kävi kuitenkin selväksi, että tämä sytostaattikuuri oli viimeinen, mitä A:lle tullaan koskaan antamaan.

Sytostaattihoitojen lopetuksen jälkeen A:n yleiskunto otti askeleen parempaan suuntaan, mutta elämä avannepotilaana ei ottanut onnistuakseen. Ruokavalion ollessa avannepotilaalle sopimatonta, suolisto jatkoi oireiluaan. Sen vuoksi A joutui käymään useissa leikkauksissa avanteen ongelmien ja vatsan tyrien takia. Leikkaukset olivat huonokuntoiselle A:lle kova koetus. Usein kävi niin, että A heräsi leikkauksen jälkeen teho-osastolta. A:n toipuminen leikkauksista oli hidasta myös siksi, että sytostaattihoitojen myötä elimistö muodosti uusia soluja entistä heikommin ja sitä kautta leikkaushaavat paranivat hitaasti. Hitaasti, mutta varmasti. Syöpää ei kuitenkaan voitu parantaa. A:n voimat eivät kestäneet syöpähoitojen tuomaa rasitusta.

Siinä vaiheessa, missä lääkärit nostivat kätensä pystyyn syöpähoitojen suhteen, aloin kaikessa hiljaisuudessa pohtia vaihtoehtoja helpottaa A:n loppuelämää. Tilanne ei voinut olla näin toivoton. En ehkä paranna syöpää, poista kasvainta, mutta ehkä tilanteen helpottamiseksi on vielä tehtävissä jotain. On pakko olla keinoja, joilla ihminen voi itse helpottaa oloaan. Toivoa tilanteeseen lisäsi se, että lääkärit uskoivat A:lla olevan edessään vielä vuosia, mikäli syöpä ei muutu senhetkistä aggressiivisemmaksi.

Tässä vaiheessa mediassakin kerrottiin tutkimuksista, joiden mukaan prosessoidut lihatuotteet (makkarat ja muut nitriittipitoiset elintarvikkeet) ovat yhteydessä syöpään. Sen sijaan media vaikeni viljatuotteiden ja sokerin haitallisuudesta mm. elimistön tulehdustilaa lisäävinä tekijöinä, mikä on taas toinen syövälle altistava tekijä. Asiaa tutkittuani aloin vähitellen tajuamaan kuinka paljon A:n oloa voisikaan koettaa helpottaa ihan ruokavalion muutoksella. Esimerkiksi erilaisia suolisto-ongelmia poteville suositeltava SCD-ruokavalio, gluteenittomuus, maidottomuus, makkaroiden ja muiden haitallisten eineksien karsiminen ruokavaliosta, runsas C-vitamiinin nauttiminen ja muutenkin huolehtiminen tarvittavien ravinteiden saamiseksi, saattaisi kohentaa A:nkin vointia huomattavasti. Yritinkin ehdottaa hänelle suolistoystävällisempää ruokavaliota, mutta huonolla menestyksellä.

Ongelma oli siinä, ettei A suostunut. Hän ei halunnut muuttaa ruokavaliotaan, ei edes kokeeksi. Ikävintä tilanteessa oli se, että A:n senhetkinen ruokavalio koostui lähinnä elintarvikkeista, jotka ärsyttivät suolta entisestään, ruokkivat elimistön tulehdustilaa ja heikensivät sitä kautta yleiskuntoa, mikä loi taas hyvät edellytykset syövän villiintymiselle...

Yrityksistä huolimatta A jatkoi leivän, pullan, perunoiden, makeisten ja makkaran syöntiä. Monipuolisesta ravinteiden saannista ei ollut tietoakaan ja pian oltiin tilanteessa, josta ei ollut paluuta. Alkoi viimeinen kesä.

A:n terveydentila alkoi kesällä heikentyä huomattavasti. Hemoglobiini tippui säännöllisesti vaarallisen matalalle. Edes punasolut, joita A:lle pumpattiin tiputuksessa eivät saaneet hemoglobiinia nousemaan. A kärsi myös pahasta ripulista, jolle ei löytynyt selkeää syytä. Aiemmin kärsittyään jatkuvasta ummetuksesta A otti hetkestä kaiken irti. Nyt hän saattoi syödä mitä vain eikä ummetuksesta ollut tietoakaan. Vasta jälkeen päin selvisi, että ripuli oli oire astetta vakavammasta ongelmasta - osittaisesta suolitukoksesta. Tietämättömänä ongelmasta A söi ruokaa, mikä hänelle kaikista heikoimmin sopi niin kauan, kunnes tilanne otti askeleen huonompaan suuntaan. Lopulta suolisto meni tukkoon. Syöty ruoka ja juoma tuli oksennuksena takaisin. Vatsakivut olivat sietämättömät. Hemoglobiini ja elimistön ravitsemustila erittäin huonot. A päätyi sairaalaan, viimeistä kertaa.

A:n suolitukosta yritettiin vielä hoitaa leikkauksella, erittäin huonosta yleiskunnosta huolimatta. Kävi ilmi, että mikäli leikkausta ei tehdä, laajan tukoksen aiheuttaman paineen takia suolisto olisi vaarassa revetä ja edessä olisi erittäin kivulias kuolema. Niinpä A leikattiin vielä kerran. Leikkaus onnistui ja tie vei jälleen teho-osastolle tarkkailuun. Myöhään leikkauspäivän iltana sain puhelinsoiton. A:n sydän ei ollut kestänyt leikkauksen aiheuttamaa rasitusta ja niin A:n elämä tuli päätökseensä lokakuussa perjantai-iltana.

Surullista tilanteessa on se, että itse syövän aiheuttamat komplikaatiot eivät olleet varsinainen kuolinsyy vaan yleiskunnon heikkenemisen ja suolitukoksen aiheutti suurelta osin huonolaatuinen, ravinneköyhä ruokavalio, joka koostui loppuaikana pääasiassa vain viljasta, sokerista ja maidosta. Mielessäni on pyörinyt ajatus, kuinka erilainen elämänlaatu A:n viimeisinä elinvuosina olisi saattanutkaan olla, mikäli hän olisi uskaltanut kokeilla elimistölle huomattavasti paremmin sopivaa ruokavaliota, joka ei ärsytä suolta ja altista krooniselle tulehdustilalle ja aiheuta sitä kautta yleiskunnon heikkenemistä ja sairastelukierrettä.

En väitä, että ruokavalio olisi yksin tuonut 100% helpotusta, mutta tilannetta vuosia vierestä seuranneena olisin toivonut, että A:n viimeiset elinvuodet olisivat olleet edes hieman helpompia. Sekin olisi ollut suuri helpotus. Läheisen ihmisen kärsimystä on erittäin tukalaa seurata avuttomana vierestä. Tilannetta ei helpota se, että yritin etsiä keinoa parantaa hänen vointiaan ruokavalion avulla ja kun uskoin sen löytäneeni hän ei tahtonut ottaa apuani vastaan. Hän ei uskonut, että ruokavaliolla on hyvinvoinnille niin suurta merkitystä. Kunpa hän olisi edes suostunut kokeilemaan...

Kärsimyksesi on ohi, 
urakkasi päätöksessä.

 Elävästi mieleeni jäi
Positiivinen asenteesi,
tahtosi luja, luonteesi
 joka tukalassakaan tilanteessa
 ei suostunut antamaan periksi.

Paljon mustaa huumoria,
sairaudesta ankarasta.
Sen avulla valettiin toivoa
paremmasta huomisesta.

Kunpa edes ripauksen
asenteestasi positiivisesta
olisin perinyt sinulta,
jotta tarpeen tullen itsekin
osaisin pysyä vahvana.

Lepää rauhassa,
rakas taistelija A <3

torstai 7. marraskuuta 2013

Tsemppiviikko puolessa välissä

Aamupaino kolme päivää sitten maanantaina oli komeat 69,7 kg. Sekös nosti riemun kattoon. Not. 

Viimeksi moisissa lukemissa olen ollut aivan karppitaipaleen alussa lähes neljä vuotta sitten, jolloin paino laksi kuukaudessa 72 -> 67 kg (ah, sitä kiinteytymisen määrää, minkä sainkaan vajaassa viidessä viikossa ruokavaliolla ja liikunnalla aikaan!)

Maanantaina alkoi tsemppiviikko, jonka tarkoituksena on palauttaa minut (ja samalla avokki myös, hih!) ruotuun. Viljatuotteiden popsiminen sai loppua, myös maitotuotteiden käyttöä ruoanlaitossa karsittiin reilulla kädellä. Ruokavalion muutosta helpottaakseni tein ruokasuunnitelman viikon jokaiselle arkipäivälle. Tästä se lähtee, muutos.

Ja tähän mennessä muutos on kannattanut. Nesteet ovat lähteneet liikkeelle, mikä näkyy varsin nopeana painonlaskuna (tilanne tällä hetkellä -1,1 kg maanantaista).  Vatsa on rauhoittunut ja vointi on muutenkin tasapainottunut. Tästä on hyvä jatkaa.

Tosin, ollakseni aivan rehellinen, on minullakin ollut heikot hetkeni. Olen syönyt tällä viikolla yhteensä kaksi (2) Digestive-keksiä. Ja eilen lisäsin jogurtin ja marjojen sekaan reilun teelusikallisen ehtaa sokeria... Hurjaa. :)

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Terveellisempi tacosalaatti

Kuten monet teistä varmasti muistavat, olen jo pidemmän aikaa vältellyt tiettyjä varsin haitallisiksi todettuja lisäaineita, kuten arominvahventeina (myös hiivauute), keinotekoisia makeutusaineita ja nitriittiä. Eilen tacosalaattia valmistaessani mietin hetken, lähdenkö etsimään kaupan maustehyllyltä arominvahventeetonta valmista tacomausteseosta. En lähtenyt. Päädyin maustamaan jauhelihan ainoastaan aitoja makuja hyödyntäen. Inspiraation otin vanhasta suosikistani Annika Dahlqvistin tacomaustereseptistä, ja hyödynsin siinä käytettäviä mausteita. Toimi! En kaivannut salaattiini tomaattisalsaa, juustodippiä tai muitakaan valmiskastikkeita. Toki niitäkin voi halutessaan käyttää (tomaattisalsaakin taitaa löytyä suht lisäaineettomana, joten ei pelkoa glutamaattimigreenistä...)


Tacosalaatti (2 annosta)

200 g naudan jauhelihaa
1 iso sipuli
1 valkosipulin kynsiä
1 rkl tomaattipyrettä
voita
paprikajauhetta
chiliä (tuoretta tai kuivattua)
juustokuminaa
Herbamare-yrttisuolaa

Salaattiin: jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa, juustokuutioita (kermajuusto/feta)

päälle loraus oliiviöljyä
(+ Rhode island-salaattikastiketta)

Kuullota sipulia voissa, lisää pannulle jauheliha. Mausta reilulla kädellä. 
Pilko paistamisen aikana salaattiainekset. 
Kokoa kasvikset lautaselle, lisää päälle juustokuutiot ja jauheliha.
(Juusto kasvisten päälle siksi, että sulaa lämpimän jauhelihan alla ihanan pehmeäksi, nam!)
Lorauta päälle vielä oliiviöljyä sekä haluamaasi salaattikastiketta.
Nauti heti.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Seitiä ja tuoresalaattia

Joskus pitkän päivän päätteeksi ei yksinkertaisesti jaksa muuta kuin tehdä ruokaa, jonka valmistaminen on mahdollisimman helppoa, nopeaa ja yksinkertaista. Kohdallani tällainen ruoka on yleensä jokin lihaisa salaatti, mutta koska olimme aiemmin päivällä ostaneet Lidlistä kilon seitiä, päätin valmistaa niistä helpon iltaruoan. Siispä lautaselle päätyi runsaassa voissa paistettua seitiä, jonka söimme reilun salaattikeon kera. Olipa hyvää!



Paistettua seitiä kahdelle

300-400g seitiä
75 g voita (osa paistamiseen, loput lautaselle)
sitruunapippuria
Herbamare-yrttisuolaa
tilliä

Kaikessa yksinkertaisuudessaan:
Paista seitifileet runsaassa voissa, mausta sitruunapippurilla, yrttisuolalla ja tillillä. 
(Seitipaketissa ohjeistetaan ensin sulattamaan kalapalat. Olin laiska ja oikaisin, mutta hyvin onnistuivat kalaset paistumaan suoraan pakkasesta otettuinakin)  :)

Nauti kalaset runsaan salaatin ja voinokareen kera.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...